sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kuusamo GT

6:20. Kännykkä ei kerkiä pirahtamaankaan, kun olen jo pystyssä. 10 minuuttia aikaa ennen aamiaistarjoilun alkua. Hieman jännitystä ilmassa.
6:30. Vilkaisu respan lämpömittariin, -18°C. Ei niin kylmä kuin pelkäsi.
7:30. Pyörän purku autosta ja tarkastus. Takarengas pehmeä, venttiilin hattu irti ja loputkin ilmat karkaa, prkl. Eiku pumpaten. Toivottavasti ei kuitenkaan ole puhki. 10min tarkkailun jälkeen ilmat pysyy sisällä. Takasin huoneeseen odotteleen, jännitys tiivistyy.
8:00. Aloitan pukeutumisen. Hikipaita alinmaiseksi. Villainen outokummun ja selän lämmitin sitten. Tekninen tuulenpitävä alusvaatekerrasto. Juoksuhousut ja nilkan lämmittimet (vanhojen tennissukkien varret), villasukat. Pitkähihainen ajopaita ja taskuun varuiksi geeli ja patukka, pysyvätpä sulina. Villainen välipaita ja talviajohousut. Alkaa oleen lämmin. Talviajotakki päälle. Kypäränalushuppu, villakauluri, villa-aluslakki. Kuuma. Sadehousut ja -takki. Talviajokengät, alushanskat. Kännykkä ja avainkortti minigrippiin ja taskuun.  Kypärä päähän, kelkkahanskat sekä varustereppu mukaan ja ulos.
8:45. ajan tapoksi koitan bloggaamista kännystä, onnistuu sekin. Jospa sitä briteistä löytyisi ilmaisia wlan-pisteitä niin vois jakaa kurjuutta paikan päältä. Sisällä tulee kuuma, joten ulos. Jo alkaa hermostuttaan, onko vaatetta riittävästi, vai onko sitä liikaa? Pystyykö ajamaan koko matkan vai oikaisenko 100km reitille?

n. 9:00. Nimenhuuto, kun toisena kirjaannuin tapahtumaan, nii toisena huudetaan nimeä. Kohta se alkaa. Lämpötila laskenut auringon nousun myötä -19°C:een.

Ja matkaan, ajantaju katoaa. Sykemittariin ei kosketa ennenkuin maalissa, noin 10 tunnin kuluttua. n. 17 kuskia polkasee matkaan, puolet polkee lyhyemmän 100km matkan ja loput 100 mailia eli 160km.

Reitti vie keskustan läpi vapaamille teille. Pientä huutelua ilmassa. Puistossa ladun tekijät ovat tehneet pahemman pehmikön läpi reitin, niissä koetaan reissun ainoat lipenemiset, onneksi lumi on pehmeää. Itseltä tipahtaa ketju, ja just hain huollosta!

Matka menee mukavasti kohti ensimmäistä taukoa. Porinaa kuuluu ympärillä ja juttelen vierelle sattuneen espoolaisen kanssa. Tapahtumaan osallistuu innokkaita polkijoita ympäri Suomen; Sodankylästa, Espoosta, Kuopiosta ja Oulustakin muitakin minun lisäkseni. Paikallisia on tietenkin kanssa.

Polkiessa totean että liikaa päällä. Sadehousut ainaskin lähtee, mutta miten takin kanssa? Tauon sattuessa eiku riisumaan. Ei mene muuten sadehousut talvikenkien yli. Yhellä jalalla taiteillen housut pois ja reppuun huoltoautoon. Takki saa jäädä päälle. Pentele, muut jo valmiita lähtöön, äkkiä hörppy juomaa ja matka jatkuu.

Keli on aivan loistava. Aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Tuli mustat linssit tarpeeseen vaikken niitä yleensä käytä. Kiitettävästi lumi heijastaa valoa, on kuin kesällä ajaisi. Vaatteitakin just sopivasti.


Matka jatkuu kohti seuraavaa taukoa jäisellä tiellä, jossa on paljon nimismiehen kiharaa. Tärisyttävää menoa. Juomapullo alkaa täriseen äänekkäästi, joten siirrän sen toiseen telineeseen ja huomaan kiinnitysten löystyneen. Seuraavalla pikaisella juomatauolla totean telineen olevan tosissaan löysällä. Ja ikäväkseni huomaan myös valon telineen ottaneen vahinkoa. Seuraavalla tauolla toteankin valon telineen olevan poikki. Huoltoautosta saadun nippusiteen avulla valo sidotaan pyörään ja samalla kiristetään pullotelineen ruuveja.

Mikäs tässä polkiessa kohti rajaa, kohti lounasta. Eihän näissä tapahtumissa muuta tehäkkään kuin syödään. Saavutetuista linjoista pitää pitää huolta.



Lounas oli oikein maittava paikallinen erikoisuus. Nimeä enkä sisältöä en muista sen tarkemmin mutta hyvää oli. Ja kun oli huoltoauto koko ajan mukana, sai lounastauolla vetästä päälle taukotakin, vaikkei sitä olisi tarvinnutkaan kun oli tarjolla tuli, jonka vierellä lämmitellä. Ja enää ei voi edes valittaa kahvin puuttumisesta, mikä oli viime vuotisen ajon ainoa valituksen aihe.


Reissun ainoa sekaantuminen sattui lounaalta lähtiessä. Porukan jako kilometri-ihmisiin ja mailareihin piti tapahtua täällä mutta ei ilmeisesti täysin onnistunut. No ei se sen ihmeempää, mailareitten mukaan eksyneet kilometriläiset jäivät reittien eroamisristeykesessä odottamaan muita.

Matka jatkui vaihtelevassa eli mäkisessä maastossa. Eli tälläiselle tasamaan polkijalle haasteellisessa maastossa. Olisipa vaan etuvaihtajan säädöt olleet kohdillaan, pariin otteeseen sai nostella paikalleen kesken vastamäen. Toimiessaan välitykset oli just onnistuneet. Nopeahkolla, aaltoilevassa pätkässä pystyi menemään mukavasti isolla eturattaalla ja takapakan avulla hienosäätäen. Kun tuli jyrkempi nousu, riitti kun tiputti pienemmän eturattaan käyttöön. Ongelma tuli vain silloin kun ajoi jo pienellä eturattaalla ja kuvitteli menevänsä isolla ja vaihtajan avulla heitti ketjun pois pieneltä rattaalta. prkl.

Maisemat jatkuivat entisellään, eli hienoina talvisina maisemina. Matka alkoi kyllä jo tuntumaan, ja suosiolla päätin jättää ketjun pienelle eturattaalle ja olla koskematta vaihtajaan.





Matkan ainoa sisätauko oli Vuotungin kylätalolla. Tauolla vaihdoin alimmat, yllättäen hiestä märät, paidat kuiviin. On muuten pirun mukava tunne kun laittaa kuivan paidan päälle. Tauolla ihmeteltiin Jorman (eli Stan THE man) patteri/akkuvalon toimimattomuutta. Ei sellaisiin voi oikeastaan luottaa. Eli menee pienelle riskille loppumatkan pimeä osuus, kun valon kannake on mitä on eli rikki poikki. Valo kuitenkin syttyy, kun kiekkoa pyörittää. Harmi vaan että näyttää minne sattuu.

Tauolta mailareitten porukka jakaantui. Kiireellisemmät (juopoimmat?? vitsivitsi) ottivat ja lähtivät vauhdikkaammin etenemään. Sotkamosta tulleella vahvistuksella ja paikallisen oppaan kanssa LEL:lli ryhmämme (minä, Stan ja Korhonen) jatkoi matkaa hitaan rauhallisesti. Ei meillä minnekkään kiirre ole.




Ja mikäs meidän ajellessa. Huoltoauto koko ajan selän takana ja sieltä sai lämmintä mehua ja evästä. Jutuskelu ajaessa kyllä hiljeni, kun siiryttiin ajamaan jonossa. Ei peesistä varmaan muuta apua olisi ollutkaan kuin henkistä. Ei ole ainakaan yksin ajamassa kun edessä pyörii pyörän rengas. Tauoilla kyllä jutustelua viellä riitti.

Ilta tuli ja auringonlasku loi lisää tunnelmaa. Hieman väsy ja mahtavat värit, mitä luonto tarjoaa vahvistaa tunnetta että tämmöinen ajo on minua varten.

Viimeisissä laskuissa oli aivan huikea näky. Laskeva aurinko värjäsi maailman punaiseksi ja edellä ajava näytti menevän suoraan kohti auringon laskua. Mahtavaa, tämä tykkäsi. Harmi vaan ettei ole kunnollista kameraa, että olisi voinnut ikuistaa tilanteen. Mutta tuolla oman aivokopan perukoilla muisto elää.

Mutta sitten se alkoikin se jännittävin osuus matkasta. Kun oma valo näytti minne sattuu, tarvitsi hyödyntää muitten kunnossa olevia valoja. Miksiköhän sitä ei ottanut varavaloa mukaan? No, olisi siittä kuitenkin akut jo hyytyneet. Yllättäväen mukavasti matka kuitenkin meni, kun ajoi toimivien valojen vieressä ja takana. Pystyi välttämään pahimmat kuopat ja uskalsi päästää pyörän valumaan myötämäessä. Vastamäet olivatkin yllättäen se hankalempi asia. Porukka hajosi omiin puuskuttaviin ryhmiinsä ja joutui yksin pimeässä puurtamaan. Tasasemmalla pätkällä sai onnekseni huidottua valon näyttämään edes jotenkin renkaan eteen, että pystyi väistelemään koloja.

Maaliin tultiin porukassa järjestäjän opastamana. Kiitoksia vaan Tanelille, oltaisiin sitä varmaan maaliin löydetty; mutkien kautta. Maalissa oli vastaanottokomitea taputtamassa ja onnittelemassa. Jee olen jokin urheilusankari :) Onneksi valo ei toiminut kunnolla niin voi hyvällä tekosyyllä suunnata kohti saunaa ja illallista (ja eräitä 3. luokan palautusjuomia).


Se on vaan ihmeellistä miten kroppa pyörii ylikierroksilla matkan jälkeen. Luvassa oli täysin rentoutumisilta, sauna ja ruokaa juomien kera. Maaliin tulon jälkeen oli aivan täpinöissään, matka tehtiin hengissä! Naiset eivät yllättäen taaskaan olleet valmiita halaamaan, taisin tuoksua liikaa mieheltä ;) Täysin varusterepun unohtaen pyörähdin autolle ja vaapuin huoneeseen hakemaan auton avaimet, että saa rakkaan autoon suojaan. Sen jälkeen palautusjuoma mukaan ja saunaan. Tietenkin pesuaineet unohtaen. Onneksi muistin ottaa ylimmät vaatekerrokset pois ja puhtaat vaatteet mukaan. Saunassa ei malttanut istuskella, ensimmäinen palautusjuoma alkaa jo löysyttään hiljasenkin miehen puhe-elimiä. Saunomisen jälkeen syömään käristystä. Toisen palautusjuoman jälkeen alkaa jo tuntumaan. En enää vastaa sanomisistani, anteeksi jos loukkasin jotakuta illan aikana.

Illasta viellä pidettiin LEL-ryhmän kokous (LEL-ryhmä tarkoittaa sitä porukkaa jonka kanssa olen lähdössä ajamaan Lontoo-Edingburgh-Lontoo:ta. Ryhmän nimeksi ilmoitettiin mielikuvittomasti 08-lenkki ja siihen kuuluu lisäkseni viisi muuta kuskia, jotka seikkailevat satunnaisesti näissä kirjoituksissa mukana). Palaverin aiheena oli lähtöaika joka päätettiin olevan heti aamu yhdeksän jälkeen kun prologin ajaneet ovat pääseet matkaan. Saas sitten nähä mihin aikaan päässään liikkeelle.

Loistava tapahtuma.Varasin jo ensi vuodellekkin saman viikonlopun tätä varten. Jos tapahtuman ajankohta siirtyy, siirtyy kalenterivarauskin.

Polarin mukaan matka oli tämmöinen: 163km,  10h 37min (kokonaisaika taukoineen), 7000 kCal, harjoituskuormitus oli 709; saa pitää pari lepopäivää. Matkan ainoat vaivat oli viimeisten kilometrien "sähköiskut" oikeaan käteen ja illasta krampannut jalka. Eli en tosiaankaan pyytäny Jormaa tanssimaan vaan jalka laitto ukon sätkimään.



Harri Mourujärven ottamia kuvia

Taneli Kaakisen ottamia kuvia

Timo Lämsän ottamia kuvia