sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Helmikuinen hulluus

Pitkiä matkoja harjoitellaan ajamalla pitkiä matkoja. Suomen talvi asettaa erinnäisiä haasteita asianmukaiseen harjoitteluun. Sisätiloissa trainerilla ei kykene yli tunnin pätkiä poljeskeleen eikä pitkän matkan ajo talviolosuhteissa herättänyt innostusta. Ennenkuin nyt.

Fillarifoorumilla on ketju, johonka osallistujat ajavat 200km vuoden jokaisena kuukautena. Ketju on kestänyt nyt reilun vuoden ja parhaimmat lähtevät jo toista kierrosta ajamaan.Kateellisen olen toimintaa seurannut ja nyt luvattu lämpöaalto laitto pyöritteleen googlemapsia reittiä suunnitellen.

Reitille laitoin vaatimukseksi pituuden lisäksi huoltoaseman n.50km välein ja mahdollisuuden heittää homma kesken n. 100km kohdalla, satasenhan ajaa kukavaan näin talvisinkin. Kuten normaalisti, suosin pienempiä teitä ja päiväksi ja loppupätkälle katselin reittin pyöräteille. Jonkin verran pitää olla itsesuojeluvaistoa mukana tässäkin hommassa.

Matkaa en mene täysin brevetti-säännösten mukaisesti, eihän brevetti-kausi ole kait viellä alkanutkaan. Ainoastaan aikarajan huomion ja sitäkin kiristin hieman, eli 12h:ssä pitää olla homma pyöritelty. Reittiä hienosäädin matkalla sen verta, että Sanginjoentieltä käännyin kohti Madekoskea ja Ala-Temmeksessä kelien huonontuessa ja vastatuulen "yllättäessä" käännyin jo Ketunmaantieltä takasin kohti Oulua. Kääntyessä kävi jo mielessä ettei tästä tule mittään. Mutta pääkoppa on sen verta kova että lopussa sitten mutkittelin sen verta että tuli 200km täyteen. Käyttöön kyllä piti ottaa lahjominen, en ajanut suorinta/helpointa reittiä eli myötätuuleen ylimääisiä vaan menin Oulujoen rantaa pitkin Erkkolan sillalle. On muuten ihan nätti reitti talvisin eikä kesäisinkään mitenkään moitittava. Ja Erkkolan sillalta lähdin Ruskon kautta Kuivasjärven Salelle hakemaan 200km täyttymisestä palkintoa, eli 3.luokan palautusjuomaa.

Alla pitäisi näkyä ajettu reitti. On se hyvä ettei sport trackeri saa palveluaan toimimaan, niin pitää kehittää jotain käytännölisempää.





Muuten oli hyvä reitti, mutta Ylikiiminki-Sanginjoki sekä Letontiellä kaipasi täysjoustomaasturia. Takavalokin katosi töyssyjen takia jonnekkin Kaijonharju-Kiiminki välille.Ylikiimingintiellä hajosi toinen juomapulloteline ja takalaukun kiinnike otti kipeää koko reissun ajan. Onneksi uusi takalaukku on jo tulossa.

Kun kerta on koitettu, niin toinen kerta saanee jäädä väliin. Tosin, olisi toinenkin mielekäs reittivaihtoehto olemassa...

Ja kun retkimeinigillä oltiin, niin jonkun kuvankin näppäsin.



Musta tie on 22. Ajoin sillä n.600m ja sillä aikaa ohi meni enemmän autoja kuin muilla tiepätkillä.







Tuuli oli välillä aika kova :)




Jokunen kalori katosi, mitenkähän tuo oikein laskee kun 100km matkalla meni reilu 7000kcal?

siin on loppulukema GPS:n perusteella. Pyöränmittari antoi pari kilometriä pitemmän, kun GPS:hän oikoo
Kun blogissa käy ulkomaaneläviäkin, kiitos oman spämmäyksen LEL:n facebook-ryhmään. Niin harjoittelen hieman enklantia.

In finnish cycling forum, there is a thread where real riders tell how they do 200km cycling trip through year. It is nothing, if you live somewhere where is always summer or otherwise mild winter. Here winter is as its best cold (it is normal that temperatures at february is something like -25...-30°C) and lots of ice and snow. Also service stations are not behind every corner. Discussion growth envy in me and at was quite mild winter now, I decided to take a try and go for a ride. With help of Google maps I planned a route with smaller roads and cycle routes. Also took a closer look to have service station at least in every 50...60km or so. I also make it possible to give up riding at half way.

Trip was otherwise quite great, but there was some roads at condition that it would be better riding with full suspensien mountain bike than cyclocross-bike. I lost my tail light somewhere and botllecage and saddlebag break at trip. As temperature was warmer than normal (-3...0°C) cycle routes was quite soft at southest part of route.