perjantai 1. helmikuuta 2013

1. pakkotauko

Vaivoja sitä saa, kun koittaa tällä kropalla urheilla.

Kun on perjantai, niin söin lounaaksi pitsan Lähin Pizzassa. Auto (työhommien takia autolla liikenteessä, eikä sittenkään tarvinnut omalla mennä pitsalle) tekee tämmösenkin mahdolliseksi, ei tartte aina nauttia lähikuppilan (sodexho) "hyvistä" ruuista, joita saa onneksi vähän.

Kun pitsassa on tommonen 1 100 kcal enerkiaa, niin pitää hiemman rankasta itteä. Eli perjantai-illan ohjelmassa on baari-illan sijasta spinninki-tunti. Polarin mukaan paloi vain n.800 kcal eli takkiin tuli.

Ei se, että takkiin tuli kaloreissa, vaan se että vanha polvivamma muistutti olemassa olostaan. Polven rikoin tyhmyyttäni ja noviisiuttani vakavassa pyöräillyssä vuonna 2005. Pitäkää vastus eli voima pienenä ja kadenssi eli jalkojen pyöritys nopeana pitkillä matkoilla. Meinasi jäädä ensimmäinen pyöräretki Hellsingistä Kemiin ajamatta.
polven rikkoja, hinta/laatu-suhteeltaan loistava josemite
Kun nyt polvi alkoi itsestään muistuttamaan, joustavaan treeniohjelmaan ilmaantui pyöräillystä vapaa viikonloppu. Ei 08-lenkkiä tänä sunnuntaina :( Kun ei tartte treenata, niin ajeleskelen Kemiin vanhempiani moikkaamaan. Käydään lauantaina kattelemassa leffaa teatterissa (vaikeaa on elokuvateatterissa käynti kun Kemiin asti tarttee ajaa) ja mahdollisesti ehkä korkataan hiihtokausikin. Onhan se erillaista liikuntaa pyöräillyn sijasta.


2 kommenttia:

  1. Pyöräilyssä muut vaivat kestää ( lähes aina), mutta polvivammaa ei.

    VastaaPoista
  2. Ei se ole herkkua selkävaivakaan, josta toivonmukaan emme kuulle myöhemmin.

    VastaaPoista